keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Voi mummu, mitä teit.



Ja otsikkoon viitaten; täydellisesti tekikin.

Useampi lapsihan tuppaa käyttämään syöttötuolia. Ja ainakin nyt tässä ajassa mielellään sellaista, joka kasvaa lapsen mukana, sopii sisustukseen ja on norjalaista laatu-designia kunnon katteilla, jokaista lisäosaa myöten.

Meidänkin neiti sai tämän tuolin toivottuna nimiäislahjana mummilta ja ukilta. Tuoli itsessään on aika hintava, mutta onhan se kestävä, muuntuva ja kasvaa lapsen mukana aikuiseksi saakka. Pelkkä Tripp Trapp ei pienelle riitä, vaan alkuunsa voi hommata newborn-istuimen lisäsuojineen ihan pienelle tai ainakin sitten  vauvasetti-istuimen syöttötuoliksi istuvalle. Onhan se hyvä myös valjaat olla, ettei pieni putoa ja pehmusteet nyt ainakin pitää laittaa, koska syöttötuoliosa on itsessään hiostavaa ja kovaa muovia. Näin on kertynyt tuolille hintaa 180 - 455 euroa, joka on aikasta suolaista, vaikka mainio syöttötuoli onkin.

Meidän kokonaisuus.

Meidän tytöllä on tuon tuolin lisäksi tuo vauvasetti-istuin, jotta tuolin saa syöttötuoliksi. Pehmuisteitakin kovasti etsin, mutta kuosit tuntuivat meidän kotiin sopimattomilta. Lisäksi en oikein ymmärrä, että miksi syöttötuoliin on tehty 40 euron istuintyynyt, jotka ovat huokoista puuvillaa? Toki, eivät hiosta, mutta oikein kuulen sen imuääneen, kun porkkanamössö imeytyy kuosiin, slurp slurp vaan. Toisaalta, ehkä onkin näppärää, jos pehmuste pitää laittaa pesuun joka käyttökerran jälkeen, silloinhan äkkiä joutuu ostamaan varapehmusteita. Mainiosti mietitty! Ymmärrän kyllä myös ne omat haasteensa markkinataloudelle, mitä sukupolvelta toiselle periytyvä kauan kestävä klassikko tuottaa. On niin hyvä tuote, että ei tule myyntiäkään. On se hankalaa.

No, olin tässä joskus ostamassa ruokapöytään vahakangasta suojaksi ja tällöin tuli mieleen myös nuo syöttötuolin suojat. Ostin Annon vahakangasta metritavarana pöytäliinaksi ja samalla otin saman sarjan kankaista 60 cm paloja pehmusteita varten. Lisäksi ostin vanulevyä, kun sattui juurikin sopivasti siinä vahakankaiden vieressä olemaan. Materiaalit kiikutin omalle äidilleni ja kysyin, voisiko mummu niistä jotakin passelia loihtia. Hän lupasi yrittää ja viikkoa myöhemmin (välissä hän oli toki myös tehnyt meille parit juhlamekot, tuosta noin vain. Kiitos äiti) mummu toi mukanaan nämä;

Äitini eli mummun loihtimat pehmustetyynyt.


Suojat ovat täydelliset! Mallina on ollut Tripp Trappin omat pehmustetyynyt, joten nämä istuvat tuoliin täydellisesti. Mummu kuitenkin lisäsi hieman vanua, jotta pienikin istuja saa hyvin tukea pehmusteista. Lisäksi vahakangas tekee tyynyistä helposti putsattavat ja kun niitä on useampi, niin pyykkipäivätkään eivät ole ongelma. Lisäksi tuolin tyyliä on helppo muuttaa. Ylijääneestä tilkusta äitini hurautti vielä tyyliin sopivan ruokalapunkin, nyt kelpaa mussuttaa bataattia.

Pehmusteet ja ruokalappukin vielä sävysävyyn.

Lopuksi vielä onnellinen mannekiini omassa tuolissaan, jossa on vallan mukavaa olla seuraneitinä ja mukana ihan kaikessa. Kiitos mummu!

Jeeeeeeee!






4 kommenttia:

  1. Hyvä mummu! Ja nuo kernit näyttää kyllä tosi hyviltä! Toki tietenkin pikkumannekiini näyttää ihan parhaalta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannekiini on niin tohkeissaan, kun pääsee paremmin osallistumaan :)
      Istuintyynyt ovat olleet nyt viikon käytössä ja vitsit, kun niistä on helppo pyyhkäistä mössöt ja naksut irti. Jopa helpompi, kuin puisesta tuolista. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille :)

      Poista
  2. Mummut on huippuja :) Ja tosi kivat nuo suojat. (Ja se on jännä että lähes aina sieltä mummolta tulee myös jotain ekstraa!) Mulla on sama tyyli ku sulla: ostan kankaan ja kiikutan omalle äitille ommeltavaksi! Paitsi keittiön verhot mulla oottaa mun omaa kiinnostusta, niitä en suostu kenellekkään antamaan ommeltavaksi ;)

    Ja teidän prinsessa on söpö 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on äiti ollut aina tosi taitava ompelija, niin mun ei ole tarvinnut koskaan sitä taitoa edes opetella. Sinäänsä hieman nurinkurista, kun olen viimeiset viisi vuotta tekstiilitöitäkin koulussa opettanut. Muutaman kerran on pitänyt äidille soittaa, että mitäs nyt :D
      Ompeleminen ja muut käsityöt ovat kyllä hyviä taitoja, saa juuri sellaista, kun haluaa :)
      Meidän keittiön verhot ompeli mun ystäväni, jonka pyysin kylään viisi päivää ennen vauvan nimiäisiä, ihan vaan vahingossa ompelukoneen kanssa :D

      Poista