Tontilla työt etenee kovaa vauhtia

Rakennusprojekteissa aina sattuu ja tapahtuu. Joku aiemmissa kommenteissa lähettikin terveisiä, että mahtaako kaikki sujua niin upeasti ja uljaasti. Päästiinhän sitä perustuksiin saakka, ennen ensimmäistä kopsahdusta (jos nyt ei vesikatetta lasketa ja turhahan sitä on laskea, ei ollut hei kun vajaa 3000euron kopsahdus se).

Huomasimme itse, että autokatoksen valut oli tehty vanhentuneen asemakaavan mukaan 30cm liian korkealle, samalla oli paukkunut urakkarajan soramäärät, osaksi tästä johtuen. Tästä sitten alkoi sähköposti (sähköposteihin ei rakennusliikkeet juuri vastaile, eikä ainakaan nopeasti sen jälkeen kun nimet on papereissa) ja puhelinlangat laulaa. Kannustamme muuten erittäin vahvasti kaikkia palkkaamaan hyvän ja osaavan valvojan, jolla on rakennusalanosaamisen lisäksi paikallistuntemusta siitä alueesta, jolle rakennatte ja sosiaalisia taitoja toimia niin asiasta mitään ymmärtämättömien (eli meidän) kuin asiasta liikaa ymmärtävien (kolmannen sukupolven rakennusalan ammattilaisten) kanssa. Meillä on tällainen valvoja ja kyllä vaan asiat sujuvat, niihin puututaan, niitä selitetään ja selvitetään loppuun saakka.

Soittelun tuloksena pidimme pikapalaverin tontilla, meidän valvojan, Ko-ti Oy:n vastaavan ja maanrakennusliikkeen (http://www.thaavisto.fi) johtajan kanssa. Keskustelimme hyvässä hengessä, ja pääsimme sopuun pienestä hyvityksestä korkeudesta johtuvista extrakustannuksta maa-aineksien osalta, katoksen puolta timanttileikkurilla 20cm:n matalemmaksi ja sokkeliin aukot oville. Ja lupasi Haavisto vielä tasoittaa etupihan täytemaat ja autokatoksen eteen maata siirtää korotusta kompensoimaan. Samoin luvattiin sähköputket vetää etu- ja takapihan pollarilamppuja varten.

Hienoa oli kyllä se, että Haaviston työmiehet myönsivät pikkuvirheen ja missään kohtaa ei ollut turhaa syyttelyä mihinkään suuntaan.

Oppimisinpaikka oli meille se, että jos nyt satutaan sanomaan myyntitilanteessa, että urakkarajan ulkopuoliset maatyöt ovat varmaan jotain pauttiarallaa 5000e teille maksettavaksi, niin se voi sitten oikeasti olla ihan mitä vaan viiden ja viidenkymmenen kiloeuron väliltä. Ja tämän tiedät, kun lasku tulee kotio. Mutta senhän nyt kaikki tietää, että rakennuttajilla on rahaa niin, että ranteet paukkuu, joten ei se ole niin tarkkaa. Ja ei tämä kyllä oikeasti ollut mitenkään myyjänkään vika, vaan ehkä ennemminkin yhdistelmä huonoa viestintää, inhimillistä virhettä, pientä mutkien oikomista ja huonoa tuuria. Surkeiden sattumusten sarja ja elämä on :)

Tässä vähän kuvia miltä tontilla näytti keskiviikkona. Täytesoraa on mennyt tontin pohjiin jo 950+ tonnia, ja urakkarajat on jo paukkuneet. Sisätäyttöjä ei oltu vielä tehty, siihen menee vielä varmaan 500 tonnia extraa about, joten kovasti kirpaisee lompakossa. Mutta niinhän sitä on sanottu, että pohjien kanssa helposti tulee yllätyskuluja, jollei rakenna täysin tasatontille, joka on jalkapallokenttä. Mutta kyllähän kaikki extrakulut, jotka ylittaa budjetoidut arviot aina harmittaa. Sopimispaperin urakkarajan senttimäärät on aika hepreaa ensikertaa rakennuttavalle.

Terassin pohjaan styroksit ennen kuin sorat tulee päälle. Muutamaan kantoon joutuu näyttämään moottorisahaa, kun niitä ei saa kauhalla repimällä pois kaatamatta muita pystyyn jätettäviä puita. Sokkelin alta sähköveto takapihan valoille, ja sokkelin alta myös etupihan vedot. Sokkelin sisäeristyksessä pientä heittoa etuseinässä, mutta toivottavasti ei haittaa. En ole ehtinyt vielä laserilla mittaamaan, että kuinka suorassa on oikeasti. Pitänee varmaan viikonloppuna käydä vähän taas tontilla kiertelemässä tarkemmin. Varsinkin kun tänään Haaviston työmiehet olivat saaneet tehtyä kaikki korjaukset ja täytöt aikalailla valmiiksi. Liisa kävi niitä tänään katselemassa ja hyvältä näytti. Homma alkaa olla siis valmis seuraavaa supermiestä - timpuria varten.