Tavallaan valmiin esittelyä - akvaario

Akvaariosta nyt tuskin voi sanoa, että se koskaan olisi valmis, siksi pieni muutos otsikkoonkin. Mutta nyt allas on valmis harrastukselle, joten haluan tässä kohtaa esitellä senkin.

Olen haaveillut jo vuosia seinän sisään rakennetusta tuhannen litran akvaariosta. Ajatus oli jotenkin utopinen ja leikittelevä "sitten kun joskus mulla on oma unelmien talo, sitten kun joskus olen rikas aikuinen, sitten kun joskus mulla on rikas mies, sitten kun joskus voitan lotossa". Noh, ette varmaan arvaakaan, että ihan kaikki näistä haaveista eivät ole toteutuneet, mutta oma talo oman miehen kanssa aikuisena on jo vallan tarpeeksi lähellä.
Kun aloimme suunnitella taloamme, mietimme ensin vähän leikilläkin, että mitä jos siihen sitten tulisi vielä sellainen akvaariokin. Kuin vahingossa pohjasta tuli akvaarion kannalta järkevä ja allas pysyi suunnitelmissa kokoajan mukana. Lupakuvia vietäessä itseäni alkoi hirvittää, että ei kai me nyt oikeasti sitä akvaariota laiteta, mutta hyvin suunniteltuna tuo ei ollutkaan mitenkään mahdoton ratkaisu. Allas ja sen ympärillä oleva seinä ovat suunniteltu niin, että ne voi joskus myös halutessaan purkaa pois, mutta samalla myös niin, että ne ovat toimiva osa sekä lisä sisustuksessa.

Suunnittelussa lähdettiin siitä, että olohuoneelle ja yhdelle makuuhuoneelle tulisi olla yhteinen väliseinä, johon ei aurinko pääse suoraa paistamaan. Lisäksi takka ei saanut olla seinää vasten ja seinän piti olla ainakin neljä metriä pitkä. Makuuhuoneen puolelta seinän paksuudelle varattiin tilaa 60 cm, joka on aika yleinen vaatekaappienkin syvyys, joten edelleen suht normaalia. Tavallisesta ikkunasta olisi voinut tulla liikaa päivänvaloa (joka lisää levän kasvua), joten huoneeseen tulikin pitkä kapeampi ikkuna, joka jätti vielä hyvin tilaa isolle työpöydällekin ja sinetöi huoneen työhuoneeksi. Koska veden kanssa tullaan lutraamaan, laitettiin työhuoneeseen laattalattia laminaatin sijaan.

Seinän runko työhuoneen puolelta.

Seinää suunnitellessa piti huomioida monta eri asiaa. Jotta akvaariossa voisi olla monenlaisia kaloja, olisi sen hyvä olla 60 cm syvä ja 60 cm korkea. Vesi myös vääristää syvyysvaikutelmaa, joten kapeampi allas olisi voinut näyttää liian "littanalta". Ja koska altaaseen haluttiin noin tuhat litraa vettä, niin pituudeksi tulikin sitten 280 cm, eli nyt oli akvaarion mitat tiedossa.
Olohuoneen puolelle haluttiin akvaarion eteen sohva, joten altaan piti olla tarpeeksi korkealla, ettei se rajoittaisi sisustamista. Metrin korkeus mahdollisti erilaiset sohvat ja samalla silmää miellyttävän korkeuden altaalle. Jo aluksi oli myös selvää, että isovaariltani peritty valtavan kokoinen kirjoituspöytä tulee akvaarion viereen huoneeseen ja seinää vasten. Tämä kohta akvaarioseinästä kannatti siis jo alkuunsa olla suljettu. Kuitenkin akvaario ei veisi koko seinää, joten kirjoituspöydän yläpuolelle voisi tulla kirjahyllyjäkin. Akvaarioseinä tulisi sijoittumaan olohuoneessa telkkaria vastapäätä, joten seinälle pitäisi saada jotenkin järkevästi myös videotykki ja takakaiuttimet. Lisäksi akvaarioon tulee vaihtaa vettä usein, mielellään viikoittain, joten vesipistekin on hyvä olla lähellä.

Tästä piirustuksesta suunnittelu ja tarjousten haku alkoi, lopputulos on yllättävän lähellä.

Tästä sitten lähdettiin suunnittelemaan. Altaan viereen piirrettiin vesipiste ja lavuaari, jotka saatiin siististi piiloon kaappiin, johon jäi hyvin tilaa akvaarion huoltovälineille ja samalla myös lattialämmön jakotukille. Samalla keksittiin suunnitella kiintokalusteita muutenkin altaan ympärille, jotta koko 60 cm syvä seinäke saatiin hyödynnettyä. Kirjoituspöydän kohdalle rakennettiin työhuoneen puolelle kirjahyllyt ja olohuoneeseen kirjahyllyn lisäksi syvä alakaappi. Akvaarion yläpuolelle rakennettiin kippiovikaapit, joihin saa säilytystilan lisäksi läpivedot kaiuttimille ja paikan videotykille, jolle tehtiin siististi peitetty aukko akvaarion yläpuolella olevaan kippiovikaappiin. Yläkaapit ovat tarpeeksi korkealla, että niiden pohjaan saatiin kiinnitettyä kiskot akvaarion valaisimille ja jäi vielä tilaa, jotta akvaariota mahtuu siivoamaan. Kiintokalusteiden suunnittelussa PM Kalusteen Hannu oli todella suureksi avuksi ja ymmärsi, mitä haluamme, vaikka välillä emme tienneet sitä itsekään. 

Kiintokalusteet, allas ja jalusta, kaikki aikalailla juuri asennettuina.

Kalusteet ja seinä saatiin valmiiksi juuri ennen altaan ja jalustan saapumista. Jalusta on 12mm kapeampi syvyyssuunnassa kuin allas, jotta sen eteen mahtui kiinnittämään kipsilevyn ja tasoittamaan tämän osaksi seinää. Olohuoneen puoleinen seinä vielä maalattiin ja se näyttää yhtenäiseltä seinältä, jossa on akvaarion kokoinen aukko. Tai aukko on reunoilta yhden sentin leveämpi kuin akvaario, jottei akvaario koske seinään ja tee siihen erilaisia jännitteitä. Nämä raot saatiin peittoon leveällä harjattua terästä olevalla koristelistalla, jonka kiinnittäminen ei sujunut kuin tanssi, mutta silikonilla siitäkin selvittiin.

Allas täytettiin, välissä käytiin synnärillä ja sitten kiinnitettiin listat.

Allas on Tammisen Jussin rakentama JuTa ja suunnittelimme sitä yhdessä. Jussista oli muuten paljon apua myös monen muun asian mietinnässä ja saimme tosi hyviä vinkkejä valoihin, suodattimiin ja jopa viemäröintiin. Allas on 278 cm pitkä, 57 cm syvä ja 60 cm korkea ulkomitoiltaan. Jalusta on myös Jussin tekemä, 14 jalkanen (säätöjalat)metrin korkea alumiinialusta, joissa on päissä irrotettavat tukisokkelit, jotta suodattimia on helpompi siirrellä (eli raahata). Lasit ovat 12mm paksut ja altaassa on alumiiniprofiili sekä tukilasit pohjalla estämässä vääntymistä. Altaassa on päälilasit haihtumisen estämiseksi ja jotta niitä on helppo nostella, niin otimme kuusi päälilasia paikallisesta Lasi Duo- lasiliikkeestä, josta on myös koristelistat.

Tekniikkapuolta ja allaskaappi paremmin näkyvillä.

Altaassa on siis noin tuhat litraa vettä, joten käytössä on kaksi Eheimin XL 1500-ulkosuodatinta pikaliitäntähanoilla. Nuo kyllä pyörittävät vettä hyvin ja putsaavatkin, mutta ehkä kuitenkin askarrellaan jossain kohtaa toiseen päätyseinään mattosuodatin, jotta pohja pysyisi puhtaampana. Altaan päällä on kaksi 120 cm pitkää valaisinta, joissa molemmissa on neljä valoputkea. Valot tilattiin Briteistä  ja mielestäni ne ovat hyvän näköiset ja teholtaan riittävät. Eheimin lämppärin lisäksi muuta tekniikkaa ei ole vielä hankittu.

Edustuspuoli huhti-, touko-, loka- ja joulukuussa.

Allasprojekti on edennyt hitaasti, mutta varmasti. Akvaario saatiin täytettyä loppuun kaksi viikkoa muuton jälkeen, itse asiassa samana päivänä, kun tyttäremme syntyi (mies yöllä täytteli, kotiin tultuaan, tuoreena isänä) ja tytön nimiäispäivänä siirsimme vanhasta akvaariosta kalat ja kasvit, jotta pikkuallas saatiin myytyä. Altaaseen on hankittu hitaasti kasveja ja ostettu toisilta harrastelijoilta upeita kantoja. Nyt 10 kk jälkeen on akvaariokalatilaus tehtynä ja odottelemme, koska kuorma tulee akvaariokauppaan, siitä sitten myöhemmin lisää.

Tekniikkapuoli ja pilkahdus työhuonetta.

Olen joskus työskennellyt ja asunut Brasilian Manauksessa, joka on keskellä Amazonasin viidakkoa. Manauksen kohdalla  Rio Negro ja Rio Solimões yhdistyvät Amazon joeksi, joka on elintärkeä alueelle ja koko maapallolle. Tämän takia akvaarioomme tulee Rio Negron ja Amazonin alueen kalastoa sekä kasvistoa.

Makean veden seura-akvaario ja pala Amazonin mutkaa omassa olkkarinseinässä.

Valmiin esittelyä - olohuone

Hyvää tätä vuotta! Uusi vuosi, vanhat metkut, talokierroksemme jatkukoon. Olen aiemmin kertonut meidän keittiöstämme ja ruokailutilasta, jotka muodostavat olohuoneen kanssa yli 50 neliöisen tupaolkkarin. Olohuone onkin sitten seuraavaksi esiteltävien listalla.

Tupaolkkarin olkkariosa.

Olohuone sijaitsee keskellä taloa, se on avoin jatke ruokailutilalle ja siitä on kulku yhteen makuuhuoneeseen sekä vierashuoneena toimivaan chilihuoneeseen. Koillis-etelän puolella tilaan tuo valoa ruokailutilan ikkunat ja takapihan puolelle olevasta isosta ikkunasta näkyy mukavasti takaterassi sekä puistoalueena pysyvä metsä. Kahdet pariovet lisäävät ilmavuutta ja valoisuutta, tehden tilasta jotenkin rauhallisemman, vaikka läpikulkutila onkin.

Ruokapöydässä istuessa katse kulkeutuu olohuoneen läpi chilihuoneeseen ja takapihan terassille sekä metsään saakka.

Olohuoneessa on isoja elementtejä, jotka ovat näkyviä, tärkeitä ja tekevät talosta meidän kodin. Takkaa mietittiin ensin keskelle huonetta, jakamaan tilan ruokailuhuoneeksi ja olkkariksi. Tämä olisi kuitenkin pimentänyt tilaa, tehnyt takasta liian hallitsevan ja se olisi ollut liian lähellä akvaariota. Näin ollen takka hieman kapeni ja se siirrettiin seinää vasten, jolloin sen viereen jäi syvennys, jossa voi pitää puunkantotelinettä tai vaikka polttopuitakin. Meillä on kokoajan niin lämmin ja lapsi on takasta kovasti kiinnostunut, joten sitä ei ole montaa kertaa lämmitetty. Mutta takan päällä ja tulipesässä voi pitää lapsiystävällisesti kynttilöitä tunnelmaa tuomassa ja tulevaisuudessa varmasti käytetään muutenkin.

Takka ja telkkari, josta Avara Luonto näyttää ja kuulostaa erittäin tarkalta ja avaralta.

Koska sohvan luontevin paikka on takkaa vastapäätä, niin takan viereen piirrettiin tv-taso ja telkkari. Seinän sisään tehtiin lisävahvikkeet, että joskus voi tulla seinätelkkarikin ja sellainen tuohon sitten hommattiinkin. Televisio on kyllä iso, mutta jää hyvin hieman takan taakse piiloon ja sopii paikalleen.Television ympärille mahtui juuri vanhat kaijuttimet, jotka sisko päivitti tähän taloon sopiviksi DC-fixillä. Genelecit houkuttaisivat siroudellaan myös etukaijuttimiksi, mutta täytyy niiden kanssa vielä odotella ja siihen saakka nykyiset käyvät hyvin. Olohuoneessa on vain kaksi vuotaa Cosy Whiten tapettia, toinen television vieressä ja toinen akvaarion. Tapetin puu toimii mielestäni parhaiten yhtenä vuotana ja seinien väriksi poimittiin vaaleansinertävän harmaa tapetin pohjaväri. Omasta mielestäni toimiva ja mielenkiintoinen lisä tilaan.

Juuri oikean kokoinen sohva ja hykerryttävä matto, johon sopivat jopa ulkona olevat kanervat.

Vastakkaisella seinustalla on sohva, jonka piti olla ainakin 280 cm pitkä. Ikeasta löytyi juuri oikean levyinen Kivikin sohva, joka ei kuitenkaan ole divaaniosan kanssakaan liian syvä, joten jää vielä hyvin lattiatilaa. Myöhemmin ostettiin vielä nojatuolit, jotka olivatkin hankala löytää, kun piti tukea selkää tarpeeksi ja olla sellainen, että siinä jaksaa istua vaikka koko yön vauvan kanssa. Onneksi kodinykkösestä löytyi, ennen kuin yökukkumiset loppuivat. Ihana ja taidokkaasti lyöty räsymatto on ystävältä hoidossa heidän asuessaan muilla mailla. Matto on ystävän äidin tekemä ja tykkään sen rytmistä sekä väreistä. Sopii meille hyvin ja sitoo tupaolkkarin värit yhteen.

Meidän akvaario, jota on ilo katsoa, vaikka siellä ei ole vielä kunnolla kalojakaan.

Sohvan yläpuolella on saman levyinen akvaario, joka on kyllä hauska. Ne vieraat, jotka eivät sen olemassaolosta tiedä, eivät sitä edes huomaa, vaan mieltävät varmaankin tauluksi. Vesi myös vääristää, joten allas ei näytä tuhatlitraiselta ja 60cm syvältä laatikolta, jossa on yli 120 kiloa hiekkaa kaiken muun lisäksi, vaan paljon pienemmältä. Akvaarion olemassa olon tuntuu tajuavan vasta työhuoneessa, missä sen allasmaisuus näkyy paremmin. Yllättävän huomaamaton ja samalla näyttävä elementti, jota jaksaa katsella tunnista ja päivästä toiseen.

Huomaamaton läppä seinässä akvaarion yläpuolella on videotykin luukku. 

Akvaarion viereen jäi tilaa, joka kuitenkin on yhtä syvä, kun akvaariokin, joten seinään kannatti rakentaa kirjahylly ja syvä kaappi, jonne mahtuu paljon tavaraa. Akvaarion yläpuolelle saatiin siististi kiinnitettyä takakaijuttimet ja tehtiin levyllä suojattu reikä videotykkiä varten.

Tila kesä- ja talviasussaan, chilihuoneesta kuvattuna.

Olohuoneen korkea sisäkatto ja sen jatkuvuus ruokailutilaan ja pariovien kautta eteiseen sekä vierashuoneeseen tekevät tilasta isomman tuntuisen ja viihtyisän.
Tykkään. 

Valmiin esittelyä - ruokailutila

Useammassakin kuvassa on jo näkynyt meidän ruokailutila, joka on kyllä niin tärkeä osa taloa, että se ansaitsee vielä oman postauksensakin. Marraskuun viimeisellä viikolla oli harvinainen päivä; aurinko paistoi. Ja silloinhan piti sitten näpsiä kuvia varastoonkin saakka, kuin kunnon bloggaaja ikään.
Ja mikä siinä onkaan, että paras kuvausvalo on silloin, kun tavarat ovat hieman sikinsokin, viikkosiivouksesta on kirkkaasti yli viikko (tai muutama), lapsella olisi ihan just päiväuniaika ja lounasaika on aikalailla jo ohikin. Mutta kun sitä valoa on vain sen hetken verran, joten silloin sitä sitten pitää kuvata.

Ruokailutilamme on siis samassa tilassa keittiön ja olohuoneen kanssa. Tässä "tupaolkkarissa" on yhteensä yli 50 neliötä ja korotettu sisäkatto antaa vielä lisää tilan tuntua. Ruokailutilan kaksi isoa ikkunaa ovat etelään ja tuovat valoa koko tilaan. Halusimme ikkunoiden viereen ehjälle seinänpätkälle tilaa vanhalle perintökaapille, joten ikkunat eivät ole aivan keskellä tilaa, vaan hieman lähempänä keittiötä. Nyt seinää vasten on vain matala kirjahylly keittokirjoille, ison perintökaapin yritän kunnostaa tulevana kesänä. Ikkunoiden tarkoituksellinen toispuoleisuus antaa myös hyvin tilaa verholle, joka tuo paljon väriä koko tilaan.

Ruokailutilan kesä-, talvi- ja jouluverhot

Ruokailutilassa on tärkeintä pöytä. Halusimme mahdollisimman ison pöydän, joka täyttää tilan järkevästi. Ikeasta löytyi pikkulapsiperheelle (ei harmita ne hampaanjäljet niin hirveästi, kun ei ole perintöpöydästä kyse) sopivan selkeä Norden-pöytä, joka pidennettynä on kolme metriä pitkä, joten kymmenen tuolia mahtuu pöydän ympärillä hyvin, 14 menee vielä jotenkuten. Onhan tuollainen iso pöytä aika hauska, varsinkin näin kolmen hengen perheessä, mutta meillä käy viikoittain ystäviä ja perhettä ja onhan se mukavaa, kun joulunakin on jokaiselle oma tuolinsa. Suunnittelimme tilan tuon kokoinen pöytä ajatuksena, joten istumatilaa on riittävästi ja pienemmät pöydät näyttäisivät leikkimökin huonekaluilta. Pöydän ympärille ostettiin samalla reissulla Norrnäs-tuolit, joilla on mukava istua, ovat helppoja puhdistaa ja sopivat vielä meidän sohvaankin.

Pöytä ja tuolit, kuin tehtyjä tilaan tai ehkä tila onkin tehty niille.

Keittiön niemekkeessä on ruokailutilan puolella 20 cm syvät tavallista korkeammat alakaapit, joidenka maitolasiovien taakse mahtuu hurja määrä niitä astioita, laseja ja maljakoita, joita ei käytetä ihan joka päivä, mutta usein kuitenkin.

Maitolasiovien takana astiat ovat tallessa ja samalla näkyvissä.

Pöydän päälle ostin vuosi ennen muuttoa harmaat Keraplastin Monopolit. Kaduin ostostani muuttoon saakka, ajattelin valaisemien olevan aivan liian synkät ja likaisen näköiset. Mutta katossa omilla paikoillaan valaisimet ovatkin aivan täydelliset! Ne näkyvät koko tilaan ja muihinkin huoneisiin sekä ulos, joten saavatkin olla aika neutraalit. Valaisimien väri ei ole yhtään likainen, vaan harmaa pinta estää häikimistä hyvin ja luo kodikkuutta. Koko on sopiva ja pitkä pöytä tarvitseekin seurakseen kaksi lamppua, jotka saatiin helposti samalle korkeudelle, vinosta välikatosta riippumatta (tai siis tässä tapauksessa kyllä riippuen). Tykkään erittäin paljon ja voin kyllä suositella.

Nyt tila on jo nähnyt monet juhlat; synttäreitä, nimiäisiä, nimppareita ja saunailtoja, viimeisimpänä sukujoulun. Ruokapöydän ääressä vietetään aikaa, luetaan lehteä ja tehdään paperihommia, kokoonnutaan ja jutellaan, ommellaan ja harjoitellaan lusikan käyttöä. Pöytäliinana meillä on yleensä Annon vahakangasliinoja, kankaisia oli yksi tarpeeksi pitkä ennestään. ja jouluksi ostin toisen. Ruokailutila on niin näkyvällä paikalla, että muutamalla kankaalla uudistuu koko tila ja samalla talo niiden mukana. Tässä on iso osa tupakeittiötä, joka on meidän kodin sydän. 

Hyvää joulua!

Joulut ovat aina jotenkin merkityksellisiä ja ne muistuu menneistä vuosista. Tämä joulu jäänee mieleen meidän tytön ensimmäisenä jouluna ja ensimmäisenä jouluna omassa talossa. Aiemmin olemme viettäneet joka juhlapäivän eri osoitteessa, sukulaisten seurasta ja valmiista joulupöydistä nauttien. Tänä vuonna rakkaat sukulaiset tulevatkin meille, joten kaiken muun uuden lisäksi pääsemme aloittamaan omia jouluperinteitämme, aiempien tapojen lisäksi.

Olen jo monen vuoden ajan tehnyt isälleni piparkakkutalon jouluksi. Oma suosikkini taisi olla tuo 30 cm halkaisijaltaan oleva maapallo, jonka napana on isän talo. 
Tänä vuonna talona oli talomalleja piparikalupakin matkassa, rintamiestalossa remppaa kun riittää. 

Uutena perinteenä neiti pääsi mukaan pipareiden tekoon, tonttulakki päässä, ihania muistoja luoden ja ei yhtään taikinaa lähmien tai rohmuten tai korvien taakse hieroen.

Meille tein tonttujen talon ja piparitaloja paikkakorteiksi.


Piparkakut ja jouluverhot tuovat tunnelmaa, mutta kyllä se vain joulukuusi on se kruunun timantti. Valitettavasti olen itse muutaman jouluvieraan kanssa niin allerginen kuuselle, että meillä täytyy olla tekokuusi. Siinä tunnelma on vähän erilainen, mutta kyllä siitäkin saa kauniin, perinteikkään ja osan joulumuistoista. Nyt jo kuusessa on muutama tärkeä koriste, joista tulee mieleen paljon muistoja ja jotka toivottavasti ripustetaan oksille joka vuosi.

Tänä vuonna kuuseen muutti lumihiutale, vauvan ensimmäiset tossut ja herra Pörri.

Vielä on aikaa siivoilla ja kokkailla, jännittää ja nauttia joulun tulosta. Mutta samalla voi jo istua hiljaisessa kodissa kynttilöiden valossa, pipareita herkutellen ja hetkestä nauttien;
joulu on jo täällä.

Oikein hyvää joulua kaikille.

Tekniikkapäivitystä: koodaus etenee

Vähän aikaa on ollut hiljaiseloa tekniikkapostauksissa, se ei tarkoita, etteikö tekniikkaprojekti etenisi. Kokoajan tulee pientä edistystä talotekniikan suhteen, aikataulu valmistumisesta vaan hieman on venynyt. Mutta toivon, että valo-ohjaus yms automaation koodaus valmistuisi kesällä.

Tässä hieman päivitystä tekniikan suhteen. Siis tarkoituksena on, että talon kaikkia valoja voi ohjata puhelimilla, tableteilla, tietokoneilla yms teknisillä wimpaimilla. Samoin valoja voisi ajastaa, tietyt valot reagoisivat liikkeentunnistukseen, etäisyyteen ja ääneen. Samoin tietenkin käyttöliittymässä olisi saunan audion ohjaus, mielellään myös koko talon audion ohjaus (ja audion synkronointi niin, että kaikissa huoneissa soisi sama biisi tismalleen samaan aikaan). Ja lämpötila, kosteusmittari yms data olis myös saatavilla.

Koodauspuolella minulla on jo valmiina serveripuoli, eli puhelimet, tabletit ja tietokoneet voivat jo kommunikoida keskenään. Käyttöliittymä ei ole valmis, lähinnä olen viskonut laatikoita ruudulle, jotka kuvastaa eri valoja ja saunan kiukaan tilaa. Saunan spotify ohjain toimii puhelimesta (ruudulle tulee Spotifyn album artit ja biisin tiedot extra infona) ja rf-kaukosäätimellä.

Tekniikka ostoksiakin olen tehnyt pikkuisen. Raspberry Pi julkaisi A+ mallinsa edulliseen 20$ hintaan, joten pistin semmoisenkin tilaukseen, kun posteineen alle 30euron tietokone on mielestäni aika hyvä deal. Tietenkin riippuu mitä haluaa, Raspberry Pi B+-malli, jossa on myös ethernet ja tuplasti muistia on alle 40e kotiin postitettuna, mutta se on myös pikkuisen isompi.

Itse olen hankkinut jo värisuoran, joten minulta löytyy A, A+, B ja B+, noilla on tarkoitus hoitaa saunan rf kauko-ohjaimet, kosteus- ja liiketunnistimet. Samoin noilla voisi hoitaa valo-ohjauksen, mutta tällähetkellä olen suunnitellut, että valo-ohjauksen hoitaisivat 2x BeagleBone Blackia jotka olen hankkinut, koska niissä on tuplasti enemmän vapaita GPIO pinneja, jotka myöskin kotiin postitettuna maksaa vain 50e kipale, joten ovat halvempi kuin raspberryt per vapaa GPIO pinni.

Mutta tosissaan, nyt minulla on kuusi tuommoista pikkuista vähän luottokorttia isompaa tietokonetta, jolla automaatio olisi tarkoitus hoitaa. Noitten rinnalle on tullut tilattua kaikenlaisia halpoja lisähärpäkkeita, joita voi noihin kytkeä kiinni: raspberry pi hd-kamera moduuli 16e, USB nano wlan-moduuli 4e, USB nano Bluetooth-module 1e, USB RJ45 verkkokortteja 3e, liikkeentunnistajia 1e, kosteusmittareita 1e, hälytyssireenejä 3e/kpl ja rasperry kosketusnäyttömoduuli jne...

Nälkä kun kasvaa syödessä, saunan äänentoisto on toiminut varsin mallikkaasti, muta rupesin tutkimaan, että miten rakentaa äänentoisto niin, että sama musiikki voisi soida kaikissa huoneissa, ja vielä niin että ne olisivat synkassa keskenään. Muutaman hullunkalliin ratkaisun löysinkin netistä, mutta lopulta valinta päätyi Squeezeboxin suuntaan vaikka Logitech onkin tuoteperheen jo haudannut, niin siinä on laaja opensource community takana pitämässä sitä hengissä ja ovat myöskin tehneet playerit ja controllerit kaikille platformeille (esim Raspberry Pi voi olla Squeezebox server ja player). Tässä olen viikon aikana tehnyt nopeaa protoilua Logitech Media Serverin ja rpi:n kanssa, ja toi tuntuu varsin lupaavalta. Serveri osasi indexoida levyvarastoni, integroituu Spotifyhin yms nettiradioihin. Ja tosiaan Raspberryn hinnalla saa audion langattomasti laitteeseen kuin laitteeseen. Ja eipä siinä vielä kaikki, Logitechin Squeezebox rautojakin saa vielä edullisesti käytettynä. Itse juuri tilasin vielä joululahjaksi itselleni Squeezebox Boomin ja Squeezebox Duetin. Amazonissa näyttää noiden hinta uutena olla yhteensä $965 (780e plus verot), joten käytettynä posteineen kotiin tekemäni 140e deali on kohtuu hyvä.

Noilla kattaa jo kolme huonetta, joissa ei ole tietokonetta. Tietokoneellisiin huoneisiin voi asentaa playeri-softan suoraan koneeseen. Tai tarpeen vaatiessa voi hankkia/rakentaa vielä lisää playereita tai tuunata vanhoista puhelimista playeri. Itse asiassa juuri testasin, että mun vanhoista N900, N950 ja N9 puhelimista saa hyvin Squeezelite playerin. Aika täydellinen paketti jopa, hyvä wlan/usbnet ja audio-outputissa ei ole häiriötä (vastaavasti rpi:n joissakin malleissa on pientä säröä outputissa), kestää sähkökatkot sisäisen akun ansiosta jne. Ja bonuksena tietenkin vielä ilmaisia, kun ovat olleet kaapissa pölyttymässä :)

Tässä muutama kuvakaappaus UI protosta Nexus5:lla, tosiaan ei viimeisteltyjä grafiikkoja vaan sen sijaan laatikkoja, lähinnä vaan testaukseen, että data liikkuu tietokoneserverin ja puhelimen välillä oikein. Lista kaikista valoista, saunan Spotify soittimen tilanäkymä (jota voi myös radio kaukosäätimillä ohjata) ja scrollattava pohjapiirros jossa näkyy lamppujen statukset.

Tämmöistä tällä kertaa, lisää on tulossa kunhan projektit etenee... :)

Kiitosta eli kebabbia ja kylpemistä

Nythän näitä postauksia tulee jopa melkein säännöllisesti. Ja samalla teen uuden aluevaltauksen ja pidän blogia näiden muutaman postauksen verran ruokablogina. 

Meillä on ollut perhettä ja ystäviä vahvasti apuna koko taloprojektin ajan. Toissakesän erinäisistä lautojen maalaustalkoista lähtien, koristemaalailussa, akvaarion raahaamisessa, pakkaamisessa, siivoamisessa, kantamisessa, muuttamisessa, purkamisessa, kokoamisessa, verhojen ompelussa ja vielä uusissa ulkomaalaustalkoissakin. On ihanaa ja kiitollista omata näin mukavia sekä avuliaita perheenjäseniä ja ystäviä, kiitos! 

Ja kiitokseksi järjestinkin useammalle apuna olleelle naiselle saunaillan. Luvassa oli saunailua ja paljuilua (lämmitimme vauvan kanssa paljua koko päivän, joten kylpemislämpötila olikin sitten 45 astetta) sekä tietenkin syöpöttelyä ja herkuttelua. 

 

Paljuvastaava valvomassa lämmitystilannetta.

Söimme moniosaisen kebab-aterian, jonka reseptit ajattelin tänne blogiin koota, että löytyvät helpommin toistekin. Näitä kaikkia voin erittäin lämpimästi suositella. Ainoastaan gluteenittomat pitaleivät menivät kyllä aivan pilalle, mutta ainahan on jotain ja tästäkin selvittiin. Tein kaiken 15 hengelle, mutta määriä on helpohko muunnella ja osan voi säilöä tai pakastaa.

Pöytä koreana.  Kuva on seuraavan päivän miesten saunaillasta, kun en ensimmäisen kattauksen aikana muistanut.

SAUNAILLAN MENU

Kebabbia

Kanavartaita

Pitaleipiä

Gluteenittomia krutonkeja

Riisiä

Hedelmäistä vihersalaattia

Tsatsikia

Valkosipulista jugurttikastiketta

Tulista tomaattikastiketta ja

Miedompaa tomaattikastiketta

Etikkaista kaalisalaattia

Glögiin hillottua punasipulia 

Paholaisen hilloa

Etikkaan säilöttyä kesäkurpitsaa

Valkosipulin kynsiä mausteliemessä

HERKKUPÖYDÄSSÄ

Kahviliköörivanukasta eli flan

Jauhoton chilisuklaamutakakku

Valkosuklainen sateenkaarikakku

Jotta tästä viestistä ei tulisi viittä kilometriä pitkä, niin kirjoitan reseptit omina viesteinään.
Ensimmäisessä osassa ovat lihat, leivät ja salaatti.
Toisessa osassa ovat soosit ja säilykkeet.
Kolmannesta osasta löytyvät kahvipöydän herkut.
Toivottavasti kokeilette, kannattaa!

Lautasellinen onnea.

Kebab-illan reseptivihko, ensimmäinen osa

Tämä on ensimmäinen osa Kebab-iltamme herkuttelureseptivihkoa, josta löytyy reseptit kebabbiin, vartaisiin, leipiin ja salaattiin. Toisessa osassa on soosien ja säilykkeiden reseptit ja kolmannessa osassa on kahvipöydän herkut. Nauttikaa.

Kebab

18 hengelle
5 tuntia + vetäytymisaikaa mielellään vuorokausi
uuni 100 C, paistoaika 4 tuntia

Kävimme ostamassa jauhelihan Lahisten kartanon lähitilalta ihan mielenkiinnosta ja oli kyllä laadukasta lihaa ja maistui lopputuloksessa. Haemme toistekin.


3 kg naudan paistijauhelihaa (voi käyttää muutakin, rasvaista tai kuivaa, possua, nautaa, lammasta, ihan mistä itse tykkää)
3 rkl aromisuolaa
3 rkl paprikajauhetta 
(meillä ei ollut, joten laitoin 3 tl savustetuista chileistä jauhettua jauhetta, joka itsetehtynä on aika tujua)
3 rkl valkosipulijauhetta
6-8 rkl jauhettua mustaa pippuria
6 tl suolaa

(maustamisen voi tehdä aika fiilispohjalta, kunhan on pippurista ja suolaista)

Laita jauheliha ja mausteet monitoimikoneeseen ja pyöritä taikinakoukulla niin kauan, että massa muuttuu kuitumaiseksi tasaiseksi massaksi soiromaisen jauhelihan sijaan. Tärkeintä on saada massasta ilma pois ja tässä menee hyvinkin 15 minuuttia. Meidän Kitchen Aidiin mahtui jauheliha parhaiten kahdessa osassa, joten vaivaamiseen meni puolituntia.  
Kun mausteet olivat hyvin sekoittuneet ja taikina näytti massalta jauhelihan sijaan, puristelin ja muotoilin siitä kuusi käsivarren paksuista 500g pötköä. Käärin nämä pötköt tiiviisti folioon, jokaiseen meni kolme isoa palaa, ja muotoilin samalla tiiviit ja tiukat lihapötköt. 

Pötköt folioituna ja uuniin menossa.

Paistoin foliopötköjä uunissa reilu neljä tuntia 100 C-lämmössä ja koska tein näitä niin myöhään illalla, niin jätin pötköt uuniin vielä jälkilämmölle yön ajaksi. Ei kannata lisätä lämpöä, ettei tule mureketta. Foliopötköt olivat päivän jääkaapissa ja illalla höyläsin ne ihan juustohöylällä kebab-lastuiksi. Höyläsin 2,5 kiloa 15 hengelle.
Ennen tarjoilua lämmitin suikaleet uunipellillä uunissa nopeasti 200 C-lämpötilassa, noin 15 minuuttia. 

Kebabin höyläkseen käy juuri se juustohöylä, joka höylää liian paksuja juustosiivuja. Helppoa ja nopeaa.

Piimässä marinoidut kanavartaat.

Kanavartaat

15 hengelle
vuorokausi marinointiin
tekoaika noin tunti
uuni 200 C, paistoaika 20 min

Kebabhan tarkoittaa vartaassa valmistettua lihaa, joten tämän takia ajattelin tehdä myös oikeita "kebabbeja", eli kanavartaita. Törmäsin joskus Nigella Lawsonin resepteissä kanan marinointiin piimällä ja mielestäni tämä toimii mainiosti. Kannattaa kokeilla.Lihasta tulee mureaa ja mehukasta.

15 kanan rintafilettä
30 puista varrastikkua
0,5 litraa piimää
loraus soijaa
1 tl suolaa
1 pilkottu sipuli
3 valkosipulin kynttä murskattuna
2 tl mustapippuria murskattuna
1 tl chilijauhetta (tai paprikajauhetta)
5 rkl sweet chili-kastiketta

Laita tikut likoamaan veteen. Leikkaa kanafileet pitkittäin halki, jotta jokaisesta tulee kaksi pitkää suikaletta. Laita kannelliseen purkkiin kanafileet ja mausteet, sekoita. Lisää piimä ja laita kansi hyvin kiinni. Ravistele aina silloin tällöin, anna marinoitua vuorokausi jääkaapissa.
Kaiva piimän seasta ja pujottele jokainen lihasuikale tikkuunsa. Lado tikut uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa (voi olla grillivastukset päällä kanssa) noin 20 minuuttia. Käännä 15 minuutin kohdalla.

Strömsöön naapurista, päivää.

Pitaleivät

Tein Raision ohjeilla gluteenittomia pitaleipiä ja kuvittelin, että voihan sitä käyttää tummaa gluteenitonta leipäjauhoakin tuon reseptissä olleen tavallisen sijaan. Joo, ei voi. Älä tee, osta kaupasta. Meni niin viime metreille tämä kosahdus, että oli pakko ostaa lähikaupasta vain tavallisia pitaleipiä, mutta onneksi oli sitten gluteenittomia leipäkrutonkeja, joilla saattoi tehdä myös Iskender-annoksen. 

Gluteenittomat krutongit ja täydelliset pitaleivät, kaupasta.

Gluteenittomat krutongit

1 pkt valmiita gluteenittomia pitsapohjia
1 rkl voita
loraus öljyä

Pilko pitsapohjat krutongeiksi, eli kuutioiksi. Paista pannulla öljyssä ja voissa.  Valmista!

Salaattia piristi ja kaunisti niin hunajamelooni kuin granaattiomenan siemenet.

Hedelmäinen salaatti

ruukullinen rucolaa
ruukullinen jääsalaattia
ruukullinen jotain mielekästä salaattia
puolikas hunajameloni
granaattiomena
keskikokoinen kurkku
herneenversoja


Pilko salaatit ja herneenversot laakeaan kulhoon. Kaiva lusikalla hunajamelonin siemenet pois ja isolla ruokalusikalla hunajamelonin kuoren ja hedelmälihan välistä, kunnes hedelmäliha irtoaa kokonaisena palana. Pilko hunajameloni ja kurkku salaattiin, halkaise granaattiomena ja kaiva siemenet irti, ripottele salaatin päälle. 

Kebab-illan reseptivihko, toinen osa

Tämä on toinen osa Kebab-iltamme herkuttelureseptivihkoa, josta löytyy reseptit neljään erilaiseen kastikkeeseen ja etikkasäilykkeisiin. Ensimmäisessä osassa on lihojen, leipien ja salaatin reseptit ja kolmannessa osassa on kahvipöydän herkut. Nauttikaa.

Säilykkeet; etikkaiset kesäkurpitsat, kaalisalaatti, marinoidut valkosipulin kynnet, paholaisen hillo ja glögisipulihilloke.

 

Tsatsiki ja valkosipulinen jugurttikastike

8 hengelle 
3 tuntia valmisteluun, 20 minuuttia kokkaukseen

4 dl kermaviiliä
5 dl maustamatonta jugurttia 
3 valkosipulin kynttä
1 kurkku
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
ripaus mustapippuria

Raasta koko kurkku juustoraastimella (isoreikäinen terä käy hyvin) metallisiivilään, joka on kulhossa. Lisää suola ja jätä valumaan. Voit painella lusikalla, jotta nestettä poistuisi mahdollisimman paljon. 

Laita kulhon päällä olevaan isompaan siivilään talouspaperia kaksinkerroin ja kaada kermaviilit sekä jugurtti valumaan. Anna valua pitkä aika, mielellään ainakin pari tuntia. Jaa kahteen kulhoon, toiseen 1/3 ja toiseen 2/3. Lisää pienempään määrään kaksi valkosipulin kynttä murskattuna tai hienoimmalla terällä raastettuna. Lisää isompaan määrään sokeri, yksi valkosipulin kynsi raastettuna hienoksi, ripaus mustapippuria ja hyvin valunut kurkkuraaste. Anna makujen tasaantua jääkaapissa syömiseen saakka. 

Ketrin kebabsoosit, miedompana ja kolmella lieskalla.

Miedompaa ja tulisempaa tomaattikastiketta

aika monelle
kokkausaika yli tunnin

Alkuperäinen resepti on saatu meidän muuttopäivän supersankariapurilta, Ketriltä, joka hoitaa tomaattisoosien lisäksi valtavan kokoiset muuttoautot tuosta noin vain. Huippua, molemmat!

1 prk chilillä maustettua paseerattua tomaattia
1 prk tavallista paseerattua tomaattia
1 prk tomaattimurskaa (jos teet pienemmän määrän, niin jätä tämä pois)
1 tuubi tomaattipyrettä
1 paprika (tai 1 rkl paprikajauhetta)
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
3 rkl vettä
1 rkl öljyä
2 rkl balsamicoa
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl jauhettua mustapippuria

chilijauhetta ja chilisooseja maun mukaan

Pilko sipulit, valkosipulit ja paprika, pyöräytä öljyssä kattilanpohjalla, lisää tomaatit, vesi ja mausteet. Keitä pitkään ja hartaasti, ainakin tunti. Tarkista koostumus, jos on valmiiksi "pyremäistä", niin keitos on valmista, mutta jos on jäänyt vielä vihanneksista sattumia, niin voit sekoittaa pyremäiseksi sauvasekottimella. Lisää chilijauhetta/ -jauheita ja erilaisia valmischilisooseja maun mukaan. Voit myös jakaa kastikkeen useampaan osaan ja maustaa ne eri vahvuisiksi. Meillä oli mietoa ja kolmen lieskan soosia. Kastikkeita jäi todella paljon, mutta ne säilyvät hyvin ja niitä voi käyttää kokkauksessa, niin pitsoissa kuin pastankin kanssa. 

Etikkainen kaalisalaatti

monelle
kokkausaika 30min, tekeytymisaika ainakin päivän
 
puolikas kaali
2 dl vettä
1 dl etikkaa
3 rkl sokeria
1 tl suolaa
pari rouhasua mustapippuria
1 valkosipulin kynsi  
1 dl rypsiöljyä

Höylää kaali juustohöylälle ohueksi suikaleeksi ja laita kannelliseen purkkiin. Keitä kattilassa  vesi, etikka, mausteet ja puolitettu valkosipulinkynsi, keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Kaada kaalin päälle purkkiin ja lisää öljy. Laita kansi kiinni ja hölskyttele. Anna marinoitua päivän tai pari viileässä ja sekottele aina välillä.

Glögiin hillottua punasipulia

Purkillinen
tekoaika noin tunti, saa maustua

6 keskikokoista punasipulia
2 valkosipulin kynttä
1 rkl rypsiöljyä
5 dl marjaisaa glögiä 
1 dl vettä
0,5 dl sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl vadelmaetikkaa
1 tl suolaa

Suikaloi punasipuli ja murskaa valkosipuli, kuullota öljyssä viitisen minuuttia ja lisää glögi, vesi sekä sokeri. Keitä miedolla lämmöllä reilu tunti, kunnes sipuli on hilloontunut. Lisää etikat ja suola, kaada puhtaaseen lasipurkkiin ja säilytä viileässä.

Paholaisen hillo

16-20 pientä hillopurkkia
kokkausaika yli tunnin

Meillä on vahva rakkaussuhde paholaisen hilloon, teimme sitä häihimmekin 120 purkkia vieraille kotiin vietäväksi ja nytkin keitin enemmän, että ystävätkin saivat purkilliset. Tähän saa hyvin upotettua oman sadon chilejä. Tämä myös säilyy hyvin ja sopii mainiosti liharuokien kanssa. 

2 tlk kokonaisia kuorittuja tomaatteja 
1 tlk tomaattimurskaa
5 punaista paprikaa
chilejä oman maun mukaan (5-10)
1 pieni punasipuli
4-8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
pari rouhasua mustapippuria
3 rkl vadelmaetikkaa
3 rkl etikkaa
1 pkt (500g) hillosokeria

Kaada tomaatit kattilaan ja leikkaa saksilla tomaatteja vähän pienemmäksi. Pilko paprikat, chilit, valkosipulit ja sipuli hakkelukseksi ja lisää tomaattimurskan kanssa kattilaan. Lisää mausteet ja keitä miedolla lämmöllä yli tunti. Saa olla aika tujua ja chilistä tässä kohtaa. Lisää etikat ja sokeri, kiehauta 3-5 minuuttia ja purkita puhtaisiin lasipurkkeihin. Säilyy yli puolivuotta.

Etikkaan säilöttyä kesäkurpitsaa

kahden litran säilykepurkki
kokkausaika alle 30 minuuttia

2 keskikokoista kesäkurpitsaa
1,6 litraa vettä
4 dl sokeria
1,5 rkl suolaa
maustepippureita
1 pieni keltasipuli
kolme laakerinlehteä
4 dl väkiviinaetikkaa

Höylää kesäkurpitsasta vähän kuoria pois ja höylää se siivuiksi juustohöylällä. Laita ohkaiset siivut puhtaaseen kahden litran lasipurkkiin. Mittaa vesi ja mausteet kattilaan, anna kiehua 15 minuuttia, lisää etikka ja kiehauta kunnolla pari minuuttia, kaada kesäkurpitsan päälle ja sulje purkki hyvin.

Valkosipulin kynsiä mausteliemessä

Pieni 3 desin lasipurkki, riittää useammalle
kokkausaika alle 30 minuuttia

4-5 kokonaista valkosipulia
1 tl suolaa
0,5 dl vettä
1 dl valkoviinietikkaa
ripaus chilijauhetta

2dl hyvää oliiviöljyä
2 rkl sokeria

Kuori valkosipuleiden kynnet valmiiksi. Laita kattilaan vesi, etikka, suola ja chilijauhe sekä valkosipulin kynnet. Keitä noin 5-10 minuuttia. Nostele reikäkauhalla tms. valkosipulit liemestä puhtaaseen lasipurkkiin. Sekota toisessa astiassa 0,5 dl keitinlientä, öljy ja sokeri, kaada valkosipulin kynsien päälle ja anna marinoitua. Säilytä huoneenlämmössä, muuten öljy sakenee rumaksi. Jos säilytät jääkaapissa, niin pidä purkkia lämpimässä vedessä ennen tarjoilua, kunnes öljy on kirkasta. 

Kebab-illan reseptivihko, kolmas osa

Tämä on kolmas osa Kebab-iltamme herkuttelureseptivihkoa, josta löytyy reseptit kahvipöydän herkkuihin. Ensimmäisessä osassa on lihojen, leipien ja salaatin reseptit ja toisessa osassa on soosit ja säilykkeet . Nauttikaa.

Kahvipöydän timantit; sateenkaarikakku, kahviflan ja jauhoton mutakakku. 

 

 

Kahviliköörivanukas eli Flan

Yksi kakku, riittää 8-15 hengelle
kokkausaika yli tunnin, tehdään ainakin 8 tuntia ennen
uuni 175C/ paistoaika 50 min

Asuin joskus muilla mailla ja siellä flanit olivat usein jälkiruokana ison pihviaterian päälle tai herkkuna syntämäpäiväaterialla. Halusin itsekin yrittää kokata tätä herkkua. Nyt holahti hieman liikaa kahvilikööriä valmiiseen kakkuun, korjasin määrään ohjeeseen. 

2 dl sokeria
3 rkl vettä
2 tl pikakahvijauhetta
1,5 dl maitoa
1 prk sokeroitua kondensoitua maitoa
4 munaa
1 tl vaniljasokeria
2 rkl kahvilikööriä (tai Baylesia, voi myös jättää kokonaan pois)


Keitä sokeri ja vesi kattilassa siirapiksi. Älä hämmennä keitosta ollenkaan, vaan heiluttele kattilaa aina välillä, kunnes sokeri muuttuu ruskeaksi siirapiksi. Kannattaa käyttää teflonkattilaa. Kaada kuuma sokeriliemi sileän kakkuvuuan (halkaisija noin 22cm) pohjalle ja heiluttele, että siirappi leviää tasaisesti koko pohjalle. 
Sekota maitoon pikakahvijauhe ja kaada maitokahvi kulhoon, johon lisäät tölkin kondensoitua maitoa, 4 munaa, vaniljasokerin ja halutessasi alkoholin. Vatkaa hyvin, niin että kaikki ainekset varmasti sekottuvat.

Laita sokerillinen kakkuvuoka korkeareunaisen uunipellin pohjalle ja kaada sinne vedenkeittimestä kuumaa vettä, niin että kakkuvuoka on vesihauteessa. Kaada kahviseos kakkuvuokaan ja nosta uunipelti varovasti uuniin. Paista 175 asteessa (ei kannata käyttää kiertoilmaa) noin 50 minuuttia. 
Anna jäähtyä pöydällä pari tuntia ja jääkaapissa vielä ainakin neljä, mielellään seuraavaan päivään. 

Ennen tarjoilua kumoa vuoka lautaselle ja pidä vuokaa lautasta vasten, samalla kun heilautat koko komeutta niin, että kuuluu plop.

Jauhoton chilisuklaakakku

8 hengelle 
kokkausaika noin tunti
Uuni 200 C/ 30 min

200 g voita
200 g leivontasuklaata
200 g sokeria (eli noin 2,5 dl)
4 kananmunaa eroteltuina
ripaus suolaa
1 tl vaniljasokeria
1-2 tl leivinjauhetta
näppituntumalla chilijauhetta (en suosittele savustettua tai muita viritettyjä versioita)


Voitele irtopohjavuoka ja jauhota. Jos haluat gluteenittoman kakun, niin jauhota vaikka sokerilla. Jos käytät silikonista irtopohjavuokaa, niin pelkkä voitelu riittää. 
Pilko suklaat ja voi kattilaan, sulata litkuksi miedolla lämmöllä, älä keitä. Ota kattila kuumalta levyltä ja lisää suola, vaniljasokeri, chilijauhe ja leivinjauhe. 

Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Laita molempiin puolet sokerista ja sekota vaahdoiksi. Lisää keltuaisvaahtoon suklaaseos ja sekoita tasaiseksi. Lisää valkuaisvaahto nostelemalla varovasti, jotta taikina jää mahdollisemman ilmavaksi. Kaada massa irtopohjavuokaan ja paista uunin alatasolla noin 25-35 minuuttia, niin että kakku jää keskeltä vähän höllyväksi. Anna vetäytyä ainakin pari tuntia (tai seuraavaan päivään) ennen tarjoilua.

Valkosuklainen sateenkaarikakku

Tämä luomus oli siskoni tekemä ja resepti löytyy hänen blogistaan. Värit kakkuun oli poimittu meidän sisustuksesta ja uusista talviverhoistani (harmaata, keltaista, lilaa ja valkoista). Juuri minun siskolle tulee tällaiset asiat mieleen. Täydellistä.